Apo Island

Harjoittelun ohessa on hyvä myös välillä rentoutua! Kävimme muiden Work the Worldin terveysalanopiskelijoiden ja paikallisten terveysalan työntekijöiden kanssa Apo Islandilla. Bussimatkan ja venematkan jälkeen saavuimme saarelle.

Apo sana tulee sanasta "lapsenlapsi". Saari on tunnettu snorklaus ja sukelluskohde. Meidän suunnitelmamme oli snorkalata kilpikonnien kanssa. Kilpikonnat olivat suojeltuja, joten niihin ei saanut koskea. Ohjaaja sanoi jos kosket saat maksaa :D Vuokrasimme snorklausvälineet aika kohtuulliseen hintaan verratuna Suomen hintoihin. Snorklaus oli minun ensimmäinen kertani. Pienenä olen käynyt sukelluskoulun alkeita, mutta en ole koskaan ulkomaanmatkoillani snorklannut. Jansku sanoi minulle, että muista hengittää rauhallisesti, olin et joojoo. Sitten kun pääsin veden alle kaksi ekaa minuuttia oli vaikea hengittää, mutta sitten näin kilpikonnan ja hengitykseni hidastui. Uin kilpikonnan vieressä , ihan uskomatonta! Se vain söi kasveja, joten en pelännyt. Välillä piti vilkuilla olihan joku aina vieressä. Janiinallakin sujui snorklaus kalapelosta huolimatta vallan mainioisti. Siellä oli pikkukaloja, mutta Janiina otti asian coolisti. Otimme kuvia vedenalla joka oli kivaa.

Snorkaluksen jälkeen söimme eväät, jokainen oli tuonnut jotain. Meidän Workt the Worldin väki eväitä ja paikalliset terveysalan työntekijät toivat paikallisia herkkuja ja naposteltavaa. Ilmapiiri oli hyvin mukava. Lounaan jälkeen suuntasimme Majakalle. Majakalle piti kävellä portaita ylös. Portaat oli selätettävissä, mutta laittoi sydäntä hieman tykyttämään ;) Majakalta oli hyvät näkymät kohti rannikkoa. Saarireissulla kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita, mistä pidin.

Iltapäivästä menimme uimaan rannalle ja kivikoille. Jansku kasteli shortsit, joten hän joutui jättämään shortsin kiven päälle kuivumaan. Mutta loppupäivästä ne olivat jo hävinneet. Minun sandaalit taas hajosivat vedessä, mutta ei se haitannut menoa. Tavaraa ja materiaa saa aina. Mutta kokemukset ja ihmisten seura on ainutkertaista. Kivikosta löysimme poika delfiinin joka oli jäänyt kivikkoon kiinni, mutta delfiini oli jo menehtynyt, josta olimme harmissamme. Paikalliset terveysalan työntekijät kuitenkin ottivat loukkoon joutuneet delfiinin pois, ja toimivat sankareina :)

Päivä oli lopuillaan ja oli aika palata kohti Dumaguetea. Australialainen lääketieteen opiskelija huudahtikin, että tämä paikka tulee olemaan hänen hääpaikkansa. Ja samalla näimmekin kuinka hääparista otettiin kuvia upeissa maisemissa. Maailmassa on niin paljon ja nähtävää ja koettavaa ja tämä taisi olla vasta alkua ;)